Havaintoja makeasta taudista




Diabetes on tunnettu jo pitkään. Muinaisessa Egyptissä saatettiin huomata virtsaan erittyvän sokeria, kun muurahaiset kokoontuivat virtsaamispaikkaan. Tai maistamalla itse virtsaa havaittiin siinä selvää makeutta. Hoitoa ei kuitenkaan sairauteen ollut. Sairastuneet siis joivat, söivät ja kuihtuivat, koska keho ei saanut energiaa käyttöönsä, vaan kaikki virtasi lävitse. Onneksi insuliini saatiin käyttöön vuonna 1921.

Ensikosketus

Ensi kosketus itselläni tähän sairauteen tuli tätini sairastuessa tähän 1980 luvulla. Muistan vain kuinka aina pohdittiin millaista ruokaa hänelle tuli olla tarjolla. Leivonnaisiin käytettiin fruktoosia ja rasvaa.  Kuulin kertomuksia virtsankeräyksestä ja virtsanäytteistä joita sairaalassa käytiin antamassa, ja näin seurattiin hoitoa. Kotiin tuli jossain vaiheessa verensokerimittari, joka oli jännä laite lapsen silmin. Täti pisti itseään ja laittoi veripisaran liuskaan, kunnes näytölle ponnahti lukema. 

Kun aikanaan menin kauppaoppilaitokseen Malmille, luokallani oli yksi diabetesta sairastava poika. Häntä välillä autoin, kun huomasin, että jotain hämminkiä on. Sekava, valkeakasvoiltaan, ei jaksanut liikkua pulpetistaan. Hain heti koulun keittiöltä sokeripaloja ja vein ne pojalle. Kun hän sulatteli niitä suussaan, alkoi hän piristyä ja muuttua taas omaksi itsekseen. 

Oman elämän osa

Diabetes on koskettanut elämässäni myös itseäni. Kun 1990 luvulla olin Tays:n sairaalassa vakavan sairauden johdosta. Haimani lakkasi toimimasta kunnolla. Aloitettiin insuliinipistokset. Sairaus aiheutti yleistulehdustilan, ja monet elimet häiriintyivät. Kun sairaus väistyi, pääsin pistoksista eroon.

Raskausaikoina seurailtiin verensokeriarvoja. Ruokavalio hoidolla pysyi aisoissa, paitsi viimeisessä raskaudessani. Lääkityksenä silloin oli Metformin. Kyseessä oli siis raskausajandiabetes eli gestaatiodiabetes.   

Lapsistani kolmelle diabetesmellitus 1 sairaus sitten puhkesi, eikä matka sen kanssa ole ollut aina tasaista. Äitinä on saanut toimia: sairaanhoitajana, kokkina, vartijana, lohduttajana, tavaran toimittajana, lääkehuollon henkilönä, teknisenä apulaisena, kuskina, muistina.

Tässä blogissa kerron millaista elämä on ollut ja mitä havaintoja syntynyt. Olen nähnyt kuinka sairauden hoito muuttunut, mutta jotkut asiat pysyvät. Tervetuloa mukaan 💓





Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tänään...

Vuosia näköjään vierähtänyt viimeisestä päivityksestä ... Uudet pumput T x slim 2 ovat yhdessä dexcom G6 ja G7 kanssa kyllä helpottaneet osin elämää. Tämä pumppu kun osaa hiukan edes reagoida verensokereiden vaihteluun.  Huoli ei ole muuttunut, välillä kanyyli voi mennä vinoon tai tukkoon, jolloin tarvitaan nopeaa toimintaa. Tätä ei pumppu ilmoita, joten itse pitää arvioida. Jos yhtään epäilee niin vaihdettava on. Koska vain pikavaikutteinen insuliini käytössä ja jos sitä ei mene hetkeen kehoon alkaa ketoaineet nousta.  Iän tuoma tasaisempi elämä ja hormonien tasapaino ainakin poikalapsella on helpottanut tasapainon pitämistä. Jää nähtäväksi kuinka menee sitten tyttölapsen kanssa, tuleeko tuota tasapainoa jossain vaiheessa.  Koulussa luokkakohtainen avustaja ala-asteella.
Lue lisää

Yöni

 Ah...viimeinkin pääsen nukkumaan. Lapset saaneet iltapalan ja käyneet nukkumaan. Talo hiljentyy, vain vanhan herätyskellon tasainen naksutus kuuluu keittiöstä. Koira painuu lähelleni ja antaa lämpöään.  Klo 23 piip, piip, piip, ---havahdun, rintaa ahdistaa, kokoan ajatukseni (mistä ääni kuuluu, ai se on verensokeri sensori, mutta kummalla lapsella...kuulostelen uudelleen). Käyn lapseni viereen tarkistan mitä sensori haluaa kertoa ( ei signaalia, mittaa 10 minuutin päästä uudelleen), painun lapsen viereen lepäämään, kunnes 10 minuuttia kulunut. Mittaan ja vastaus on sama, sytytän yölampun, lapsikin havahtuu vähän. Toivon, etten liikaa häiritse häntä, onhan hänellä aamulla kouluun lähtö edessä. Päätän tarkastaa käsivarressa olevan sensorin (onko se vaikka irronnut päivän touhuissa), ja lopulta huomaan, että näin siinä on tainnut käydä. Ei muuta kuin hakemaan uusia välineitä sekä irrotus ainetta vanhaan sensorin teippiin. Klo 23.30 pääsen laittamaan uutta sensoria lapseni käsiva...
Lue lisää