Yöni

 Ah...viimeinkin pääsen nukkumaan. Lapset saaneet iltapalan ja käyneet nukkumaan. Talo hiljentyy, vain vanhan herätyskellon tasainen naksutus kuuluu keittiöstä. Koira painuu lähelleni ja antaa lämpöään. 

Klo 23 piip, piip, piip, ---havahdun, rintaa ahdistaa, kokoan ajatukseni (mistä ääni kuuluu, ai se on verensokeri sensori, mutta kummalla lapsella...kuulostelen uudelleen). Käyn lapseni viereen tarkistan mitä sensori haluaa kertoa ( ei signaalia, mittaa 10 minuutin päästä uudelleen), painun lapsen viereen lepäämään, kunnes 10 minuuttia kulunut. Mittaan ja vastaus on sama, sytytän yölampun, lapsikin havahtuu vähän. Toivon, etten liikaa häiritse häntä, onhan hänellä aamulla kouluun lähtö edessä. Päätän tarkastaa käsivarressa olevan sensorin (onko se vaikka irronnut päivän touhuissa), ja lopulta huomaan, että näin siinä on tainnut käydä. Ei muuta kuin hakemaan uusia välineitä sekä irrotus ainetta vanhaan sensorin teippiin. Klo 23.30 pääsen laittamaan uutta sensoria lapseni käsivarteen kiinni, napsautan piikin lapseeni (tottakai havahtuu tähän) silittelen hänet takaisin uneen. Kaikki on hyvin, äiti tässä vain vaihtoi mittariasi. Mittari ilmoittaa, että 60 minuutin päästä verensokeri skannattavissa jälleen.  

Viimein pääsen takaisin nukkumaan...Klo 1.00 kuuluu piippaus, nyt erilainen kuin aiemmin. Käyn kuitenkin skannaamassa aiemman lapsen verensokerin. Tulos yli 12 joten nyt laitettava insuliinia, jotta aamulla arvo olisi kohtuullinen. Omnipod annostelija laskee insuliinimäärän, joka kuitenkin mielestäni liian vähäinen, eli lasken itse. Annostelen insuliinin. 

Toisesta huoneesta kuuluu taas piippaus, lähden sitä kohti. Teini ikäiseni nukkuu syvää unta vaikka vierellä piippaa kovaan ääneen verensokerimittari ilmoittaen että matalalle ollaan menossa ja kovaa kyytiä. Haen keittiöstä banaanin puolikkaan. Nukkuva lapseni syö unten rajamailla. Pitää odottaa 15 minuuttia, ennen kuin mittaa uudelleen. Hiilihydraattien imeytymisessä menee aikaa. Ja tätä ennen saattaa mittari piipata uudelleen, että alas ollaan menossa. 

Kun olen saanut arvon turvalliselle tasolle, voin käydä takaisin omaan vuoteeseeni. Koira painuu jälleen reittäni vasten. Yritän saada unesta kiinni, itseni rentoutumaan...kuuntelen ääniä...vieläkö jossakin piippaa...varmaan kohta taas piippaa...huoh.

Klo 3 piiiiiip, piiiip, piiiip. Mikä nyt ihmettelen? taas katsomaan molempien lasten mittarit ja insuliinipumput. Nyt syy on teini ikäisen insuliinipumpun ilmoitus, että vaihto on neljän tunnin päästä. Eli aamulla ennen kouluun lähtöä vaihdettava välineistö. Tämähän kuuluu tehdä vähintään joka kolmas päivä. Otan esiin välineet keittiön pöydälle, niin ei aamutokkurassa tarvitse pohtia niin paljon. 

Ehkä nyt pääsen lataamaan omia akkujani, kunnes aamun herätyskellot soi.....