Jo 18 vuotta viisaampi

 




Ei voi kuin ihmetellä kuinka olen vielä tässä...sisu...sitä sen on pakko olla.  Kyllä niin paljon on kyyneliä virrannut tämän äidin poskilla. 

Lapsi, jolla on diabetes ja hänen vanhempansa eivät pääse helpoimman kautta tässä elämässä. Olen nyt tähän mennessä saattanut päiväkotiin ja kouluun kolme diabeetikko lasta, eikä yhtäkään heistä ole helposti tai normaalisti otettu näissä vastaan. 

Mikä on aikuisten ihmisten halu kieltääntyä täysin pienen tai nuorenkin ihmisen avustamisesta, kun on kyse sairaudesta? 

Etsitään vain kilpaa sitä, mikä lakipykälä oikeuttaa olemaan huomioimatta tuota pikkuista mutta niin tärkeää osaa lapsessa. Ettei vain tarvitse tietää ja osata mitään tuosta sairaudesta. Ettei vain tarvitse tukea lasta. 

Tämä asenne on tullut liiankin selväksi näiden 18 vuoden aikana joina olen tavannut--- eri opinahjoja ja "hyvinvointi yhteiskunnan" instansseja tavatessani. 

Kaikki koulutus ja tieto on saatavissa helpostikin. Ja vanhemmat varmasti auttavat minkä voivat. Samoin terveydenhuollon ammattilaiset sairaaloissa. 

Mutta ei---EI --ei kuulu meille, tai ei emme halua auttaa tai hoitaa...

Käännetään asia toisinpäin: antaisiko aikuinen itse tuon vaikka--7 vuotiaan lapsen pistää häneen insuliinia itse määrittämänsä määrän? ----Empä usko. Samoin me vanhemmat emme halua, että lapsi määrittelisi itse insuliinit ja laskisi (jos osaa) hiilihydraatit aterioista oikein. Ja jos tulee heikko olo on joku jonka puoleen kääntyä ja joka osaa antaa ensiapua lapselle. 

Puhutaan paljon lapsen/nuoren oikeuksista ja kuinka kaikki ovat tasa-arvoisia sekä kaikilla on yhtäläiset oikeudet...Ikävä ollut huomata, ettei asia todellakaan ole näin. 


LOPUKSI: en voi tarpeeksi kiittää niitä avuliaita lähimmäisenrakkautta osoittavia hoitajia/avustajia, jotka meidän lapsia tukeneet, näiden kamppailujen jälkeen. (en tiedä sitten onko ollut heidän oma tahto vai onko liki pakotettu ;-)  



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tänään...

Vuosia näköjään vierähtänyt viimeisestä päivityksestä ... Uudet pumput T x slim 2 ovat yhdessä dexcom G6 ja G7 kanssa kyllä helpottaneet osin elämää. Tämä pumppu kun osaa hiukan edes reagoida verensokereiden vaihteluun.  Huoli ei ole muuttunut, välillä kanyyli voi mennä vinoon tai tukkoon, jolloin tarvitaan nopeaa toimintaa. Tätä ei pumppu ilmoita, joten itse pitää arvioida. Jos yhtään epäilee niin vaihdettava on. Koska vain pikavaikutteinen insuliini käytössä ja jos sitä ei mene hetkeen kehoon alkaa ketoaineet nousta.  Iän tuoma tasaisempi elämä ja hormonien tasapaino ainakin poikalapsella on helpottanut tasapainon pitämistä. Jää nähtäväksi kuinka menee sitten tyttölapsen kanssa, tuleeko tuota tasapainoa jossain vaiheessa.  Koulussa luokkakohtainen avustaja ala-asteella.
Lue lisää

Havaintoja makeasta taudista

Kuva
Diabetes on tunnettu jo pitkään. Muinaisessa Egyptissä saatettiin huomata virtsaan erittyvän sokeria, kun muurahaiset kokoontuivat virtsaamispaikkaan. Tai maistamalla itse virtsaa havaittiin siinä selvää makeutta. Hoitoa ei kuitenkaan sairauteen ollut. Sairastuneet siis joivat, söivät ja kuihtuivat, koska keho ei saanut energiaa käyttöönsä, vaan kaikki virtasi lävitse. Onneksi insuliini saatiin käyttöön vuonna 1921. Ensikosketus Ensi kosketus itselläni tähän sairauteen tuli tätini sairastuessa tähän 1980 luvulla. Muistan vain kuinka aina pohdittiin millaista ruokaa hänelle tuli olla tarjolla. Leivonnaisiin käytettiin fruktoosia ja rasvaa.  Kuulin kertomuksia virtsankeräyksestä ja virtsanäytteistä joita sairaalassa käytiin antamassa, ja näin seurattiin hoitoa. Kotiin tuli jossain vaiheessa verensokerimittari, joka oli jännä laite lapsen silmin. Täti pisti itseään ja laittoi veripisaran liuskaan, kunnes näytölle ponnahti lukema.  Kun aikanaan menin kauppaoppilaitokseen Malmille...
Lue lisää

Yöni

 Ah...viimeinkin pääsen nukkumaan. Lapset saaneet iltapalan ja käyneet nukkumaan. Talo hiljentyy, vain vanhan herätyskellon tasainen naksutus kuuluu keittiöstä. Koira painuu lähelleni ja antaa lämpöään.  Klo 23 piip, piip, piip, ---havahdun, rintaa ahdistaa, kokoan ajatukseni (mistä ääni kuuluu, ai se on verensokeri sensori, mutta kummalla lapsella...kuulostelen uudelleen). Käyn lapseni viereen tarkistan mitä sensori haluaa kertoa ( ei signaalia, mittaa 10 minuutin päästä uudelleen), painun lapsen viereen lepäämään, kunnes 10 minuuttia kulunut. Mittaan ja vastaus on sama, sytytän yölampun, lapsikin havahtuu vähän. Toivon, etten liikaa häiritse häntä, onhan hänellä aamulla kouluun lähtö edessä. Päätän tarkastaa käsivarressa olevan sensorin (onko se vaikka irronnut päivän touhuissa), ja lopulta huomaan, että näin siinä on tainnut käydä. Ei muuta kuin hakemaan uusia välineitä sekä irrotus ainetta vanhaan sensorin teippiin. Klo 23.30 pääsen laittamaan uutta sensoria lapseni käsiva...
Lue lisää